Peter Kalkhof syntyi Stassfurt vuonna 1933. Hänen perheensä asui siellä vuoteen 1944, jolloin he pakenivat Neundorfiin Berliinin kautta, jossa hänen isänsä kuoli traagisesti Berliinin taistelun aikana. Vuonna 1946 elossa olevat Kalkhofin perheen jäsenet pääsivät brittien miehittämälle alueelle Braunschweigissa ja lopulta Herrhausen am Harziin.
Lapsuudestaan saakka Peter Kalkhof on tuonut esiin mieltymystä värin ilmaisuvoimaan. Tuntui itsestään selvältä, että hän valitsi taiteellisen polun suorittamalla oppisopimuskoulutuksen värikemigrafina Braunschweigissa ja opiskelemalla maalausta Werkunstschulessa Bruno Müller-Linowin johdolla (1952–1955). Vuosina 1956–1960 hän syvensi kuvallista osaamistaan Stuttgartin taideakatemiassa (jossa hän sai ensimmäisen palkinnon muotokuvauksessa vuonna 1959) ja opiskeli samanaikaisesti litografiaa Erich Mönchin johdolla. Stipendin turvin hän jatkoi opiskelua Slade School of Fine Artissa, Lontoossa vuosina 1960–1961, jolloin syttyi ikuinen rakkaus Lontooseen. Vuonna 1961 hän sai Slade Schoolista matka-apurahan, jonka turvin kiersi Brittein saaria. Opiskeltuaan École des Beaux-Arts’ssa, Pariisissa vuonna 1962 hän muutti ja asettui Lontooseen vuonna 1963 ja asui ja työskenteli siellä puoli vuosisataa. Työskenneltyään Curwen Pressissä (litografia) Lontoossa, hänestä tuli litografian ja etsauksen lehtori Readingin yliopistoon vuonna 1964. Vuosina 1970–1999 hän työskenteli Readingin yliopiston taiteen laitoksen maalaustaiteen lehtorina.
Hänen kokemuksensa Euroopan eri taidepääkaupungeista toivat hänet kosketuksiin avantgarden kanssa, joka ruokki hänen innoittumistaan artefaktien väreistä, muodoista ja taiteellisesta voimasta. Lähihistorian innoittamana Kalkhof loi taiteensa perustan – väri ja tila – jonka kautta hän halusi edistää Malevitšin, Kandinskyn ja Rothkon kaltaisten taiteilijoiden transsendenttisia abstraktioita. Tuloksena syntyi rohkeita kompositioita, joissa oli suoria viivoja, ruudukoita ja ympyröitä, jotka olivat täynnä kuutioita tai asteittain muuttuvia värejä. Taiteilija hallitsi kaikki työvaltaisen prosessinsa vaiheet materiaalivalinnasta itsetehtyihin kehyksiin, joihin hänen luomuksensa asetettiin.
Nämä luomukset olivat Kalkhofin suoria vastauksia todellisen maailman havainnointiin. Hän yhdisti laajan matkustamisen osaksi luovaa prosessiaan. Vuonna 1969 (ja myöhemmin useita kertoja) hän matkusti Kaliforniaan ja Arizonaan (Grand Canyon), sekä useisiin Euroopan maihin; vuonna 1973 (1979 ja 1992) Indonesiaan; vuonna 1974 (ja 1986) Meksikoon ja Jukatanin niemimaalle; vuonna 1975 Intiaan ja Nepaliin; vuonna 1976 Japaniin; vuonna 1977 (ja jälleen vuonna 2006) Kiinaan ja Thaimaahan; vuonna 1978 Etelä-Amerikkaan, etenkin Peruun, Ecuadoriin, Boliviaan ja Pohjois-Chileen; vuonna 1980 Filippiineille, Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Fidžille (jossa hän työskenteli alkuperäisväestön kanssa) ja Havaijille; vuonna 1982 Egyptiin, Aleksandriasta Abu Simbeliin; vuonna 1985 Neuvostoliittoon (Moskovaan, Novgorodiin, Leningradiin) ja Etelä-Afrikkaan; vuonna 1990 Burmaan, Thaimaahan, Laosiin ja Koh Samuin saarelle; vuonna 2004 Santiago de Chile ja Pääsiäissaarelle eteläisellä Tyynellämerellä.
Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli vuonna 1970 Annely Juda Fine Art Galleryssa, jossa olisi sattumalta myös hänen viimeinen näyttelynsä vuonna 2012.
Vuonna 1997 Kalkhof julkaisi kirjan edellisenä vuonna kuolleen vaimonsa kultaseppä Jeanne Thén luomista koruista.
Kalkhof kuoli vuonna 2014.
