Pol Mara syntyi Antwerpenissä vuonna 1920. Hän aloitti opinnot Antwerpenin kuvataideakatemiassa vuonna 1935 ja opiskeli kansallisessa kuvataideinstituutissa vuosina 1941–1948. Hänen ensimmäinen palkallinen työnsä valmistumisen jälkeen oli graafisena suunnittelijana farmaseuttiyhtiö Janssenille.
Mara oli uransa alkuvaiheessa surrealisti, mutta siirtyi 1950-luvulla kohti lyyristä abstraktiota. Hän kuului avantgarde-ryhmä G-58:n perustajajäseniin, samoin kuin taiteilijat Paul Van Hoeydonck, Mark Verstockt, Filip Tas ja Dan Vanseveren. Tuona aikana hänen tuotantonsa koostui suurimmaksi osaksi pienistä pyöreäpäisistä hahmoista ja pistepohjaisista taustoista. Ennen pitkää hän luopui tästä tyylistä ja alkoi tuottaa abstraktimpia sommitelmia.
1960-luvulla Mara lainasi töihinsä fotorealistisia elementtejä joukkoviestimistä, kuten televisiosta, elokuvista ja aikakauslehdistä, ja otti näin paikkansa Robert Rauschenbergin, Andy Warholin ja brittiläisten poptaiteilijoiden seuraajana. Hänen tulkintaansa suuntauksesta kuului unenomaisia maisemia, joissa esiintyi alusvaate- ja muotimainosten suoraan innoittamia vähäpukeisia nuoria naisia. Maran selitys näille hahmoille oli, että hän taisteli yhteiskunnan rumuutta vastaan kauneudella.
Vuonna 1972 Mara muutti Gordesiin, Provenceen terveysongelmien vuoksi. Tänä päivänä alueella sijaitsee Pol Maran museo, jossa on esillä yli 200 hänen töistään.
Vuonna 1974 häneltä tilattiin Montgomeryn metroasemalle fresko, joka edustaa hänelle tyypillistä tyyliä. Hän tuotti sarjan 2×2 metrin kankaita, jotka asetettiin seisomaan kärjellään vaihteluna metroasemaa hallitseviin suorakulmaisiin linjoihin.
Mara oli innokas matkailija, jonka retrospektiivejä järjestettiin ympäri maailmaa: New Yorkissa 1965, Kruishoutemissa Veranneman-säätiön järjestämänä 1979, San Diegossa 1982, Valparaisosssa Chilessä 1987, Kruishoutemissa Veranneman-säätiön järjestämänä 1992, Soulissa Koreassa 1993 ja jatkuva retrospektiivi hänen omassa museossaan Gordesissa alkaen vuodesta 1996.
Mara kuoli kotikaupungissaan vuonna 1998.
