Rui Chafes syntyi Lissabonissa vuonna 1966. Hän päätyi nopeasti valitsemaan ilmaisutavakseen kuvanveiston, jota hän opiskeli Lissabonin yliopiston kuvataiteellisessa tiedekunnassa (1984–1989). Myöhemmin hän jatkoi opiskelua Düsseldorfin taideakatemiassa Gerhard Merzin johdolla. Siellä hän jatkoi saksalaista taidetta ja kulttuuria koskevaa tutkimustaan, jonka oli aloittanut jo kotimaassaan Portugalissa. Lisäksi hän tutustui muun muassa Friedrich Hölderlinin, Heinrich von Kleistin ja Novalisin teoksiin ja jopa käänsi Novalisin Fragmentteja-teoksen portugaliksi. Saksalaisella myöhäisromantiikan älymystöllä oli suuri vaikutus Chafesin tuotantoon. Friedrich Nietzschen, Rainer Marie Rilken, Georg Traklin ja Gottfried Bennin kirjoituksilla ja erityisesti heidän näkemyksillään luonnosta on ollut pysyvä vaikutus.
Chafes toteuttaa näitä älyllisiä kokeilujaan suurelta osin raudalla, jonka hän otti ”omaksi” materiaalikseen jo hyvin aikaisessa vaiheessa uraansa. Hän maalaa rautaa eri väreillä, mutta pääasiassa mustalla (erityisesti 1980-luvulta lähtien). Estetiikaltaan hänen veistoksensa jatkavat modernin kuvanveiston edelläkävijöiden, kuten Henry Mooren, Barbara Hepworthin, Jean Arpin ja Constantin Brâncușin, orgaanisten kokeilujen jalanjäljissä. Chafesin varhaistuotanto vilisee meduusoja, hämähäkkejä, bakteereita ja esihistoriallisia olioita. Teoksia hallitsevat kaarevat muodot, ja niissä korostuu vuosisadan alussa taiteessa suosittu muodon kokonaisvaltaisuuden ja tilavuuden onttouden ihanne. Chafesin teosten monumentaalinen mittakaava jäljittelee myös hänen mieltymystään luonnonympäristöön.
Taiteilijan uudempi tuotanto taas on aihepiiriltään selvän eroottista, ja teoksissa kuvataan muun muassa sadomasokismissa käytettyjä maskeja, ketjuja, rajoitteita ja muita seksivälineitä säilyttäen varhaisten iteraatioiden ristiriitaiset suojat ja häkkimäiset ominaisuudet.
Chafes esitteli teoksiaan Belgiassa vuonna 1991 Tríptico-ryhmänäyttelyssä, jonka valikoima puhutteli Cafeisia hänen germaanisen kiinnostuksensa vuoksi. Sittemmin hänen teoksensa ovat kiertäneet maailmaa: – Folkeani-museo (Essen, Saksa) – Esbjergin taidemuseo (Tanska) – Nikolaj Contemporary Art Centre (Kööpenhamina, Tanska) – Fondazione Volume! (Rooma, Italia) – Eva Klabinin säätiö (Rio de Janeiro, Brasilia) – Luis Seoanen säätiö (A Coruña, Espanja) – Hara-museo (Tokio, Japani) – Museu de Arte Moderna (Rio de Janeiro, Brasilia) – Ilmin Museum of Art (Soul, Korea).
Chafes on myös edustanut Portugalia erilaisissa biennaaleissa: – Venetsian 46. biennaali (1995) – São Paulon 26. biennaali (2004) – Venetsian 55. biennaali (2013), johon hänet kutsuttiin pitämään näyttelynsä Kuuban tasavallan paviljongissa.
Merkittäviä viimeaikaisia näyttelyitä ovat muun muassa vuonna 2011 Italian Sassi di Materassa järjestetty yksityisnäyttely, vuonna 2018 pitkin Saksan Bambergin kaupunkia sijoitetut suuret julkiset veistokset sekä vuoden 2018 lopulla järjestetty vuoropuhelunäyttely Alberto Giacomettin tuotannon kanssa Pariisin Gulbenkianin säätiössä. Tätä viimeisintä ainutlaatuista tapahtumaa varten Chafes loi seitsemän veistosta, jotka kävivät vuoropuhelua sveitsiläisen mestarin 15 valitun teoksen kanssa.
