Stefan Gierowski syntyi Częstochowassa vuonna 1925 taiteellisesti lahjakkaaseen älymystöperheeseen: isä Józefin intohimona oli maalaaminen, ja Gierowskin setä Antoni teki uransa 1800-luvulla teknisenä piirtäjänä. Gierowskilla oli jo varhaislapsuudessa taiteellisia taipumuksia, mutta toisen maailmansodan puhkeamisen vuoksi hän ei päässyt kehittämään lahjojaan nuorella iällä. Nuori Gierowski liittyi äitinsä Stefanian jalanjäljissä salaisiin vastarintaliikkeisiin, Aseellisen vastarinnan liittoon ja myöhemmin Puolan kotiarmeijaan, ja osallistui vastarintatoimintaan nimellä ”Hubert”. Näissä vastarintaliikkeen salaisissa piireissä hän sai ensimmäistä kertaa taidealan opetusta Andrzej Oleśin johdolla vuonna 1941 ollessaan 16-vuotias. Tämä ensikosketus taiteenalan opintoihin jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Gierowski siirtyi Częstochowan osastoon, mutta myöhemmin hän suoritti useita kursseja eri puolalaisten taiteilijoiden opissa.
Puolan kotiarmeijan hajoamisen jälkeen Gierowski opiskeli Krakovan kuvataideakatemiassa (1945–1948) ja Jagellon yliopiston taidehistorian tiedekunnassa. Nämä toisiaan täydentävät opinnot laajensivat Gierowskin katsantotapaa ja avasivat hänen silmänsä kaikille nykyajan mahdollisuuksille. Nämä erilaiset kokemukset yhdessä myös toivat Gorewskin lähemmäs Puolan uutta nuorta taitelijasukupolvea, johon kuuluivat muun muassa sellaiset nimet kuin Jerzy Panek, Zbigniew Grzybowski, Stansiław Wójcik ja Andrzej Wróblewski. Tämän verkoston puitteissa taitelija teki yhteistyötä myös erilaisten kulttuurilaitosten ja -toimijoiden kanssa muun muassa ryhtymällä kirjallisuuden sosiologiaa käsittelevän Wieś-viikkolehden tekniseksi toimittajaksi vuonna 1949. Näihin aikoihin hän myös laati kuvituksia ystäviensä kirjoihin ja esitteli varhaista tuotantoaan näyttelyissä luoden siten itselleen vähitellen mainetta.
Gierowskin todellinen läpimurto taidepiireissä tapahtui vuonna 1955, kun hän osallistui Varsovan Arsenalissa järjestettyyn ”Against War – Against Fascism” National Exhibition of Young Art -näyttelyyn, joka nosti esille kokonaisen sukupolven puolalaisia taitelijoita, jotka vastustivat sosialistisen realismin esteettistä ylivaltaa. Muista näyttelyyn osallistuneista taitelijoista tuli Gierowskin elinikäisiä ystäviä.
Vuonna 1957 Gierowskin uralla tapahtui käännekohta. Young Art -näyttelyn tuoman näkyvyyden ansiosta taiteilijalle avautui mahdollisuus yhteistyöhön Krzywe Koło Galleryn kanssa, mistä kehkeytyisi myöhemmin tärkeä kumppanuus. Gierowski valittiin myös Association of Polish Artists and Designers -yhdistyksen piiriedustajien yleiskokouksen sihteeriksi. Taiteellisen tuotantonsa puolella Gierowski alkoi samana vuonna työstää Paintings-sarjaansa, jonka eri osat on nimetty roomalaisilla numeroilla ja joka muodostaa erään hänen pääteoksistaan. Nämä teokset ovat saaneet innoitusta muutamista tuon aikakauden liikkeistä, mutta ne eivät kuitenkaan noudata minkään tietyn suuntauksen sääntöjä. Sen sijaan niissä keskitytään pikemminkin maalaustaiteen peruselementteihin, valoon, väriin ja tekstuuriin.
Vuonna 1962 Gierowski ryhtyi opettamaan Varsovan kuvataideakatemiassa, jossa hän toimi maalaustaiteen tiedekunnan dekaanina vuosina 1975–1981. Vuonna 1965 hän avasi yksityisen opetusateljeen. Hänen opetusmenetelmänsä perustuu ystävällisyyteen ja avoimuuteen. Tämän pienimuotoisen taidekoulun oppilaiksi päätyi kymmenen vuoden aikana yli sata vastavalmistunutta taiteilijaa, joihin kuuluu useita Puolan nykytaiteen tunnettuja nimiä, kuten Marian Czapla, Krzysztof Wachowiak, Jarosław Modzelewski ja Marek Sobczyk (jotka molemmat kuuluivat Gruppa-taiteilijaryhmään), Ryszard Woźniak, Włodzimierz Pawlak, Tomasz Milanowski, Antoni Starowieyski ja Jerzy Kalina.
Gierowski edusti Puolaa Pariisin ensimmäisessä nuorten biennaalissa (1959), viidennessä nykytaiteen kansainvälisessä biennaalissa São Paulossa (1959) ja New Yorkin Museum of Modern Art -museon 15 Polish Painters -näyttelyssä (1961). Gierowskin panos taiteelle ja kulttuurille on saanut runsaasti tunnustusta: hänelle on myönnetty Jan Cybis -palkinto (1980), Polonia Restituta -ritarikunnan komentajamerkki tähdellä (1997), Kazimierz Ostrowski -palkinto (2005) sekä kulttuurinedistämisen kultamitali Gloria Artis (2005).
