Tapani Mikkonen syntyi vuonna 1952 Joensuussa. Hän opiskeli Oriveden opiston kuvataidelinjalla vuosina 1973–1979, Lahden Taidekoulussa 1974–1977 ja taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä 1978–1979.
Uransa alussa Mikkonen suosi puuta ja linoleikkausta, joista hän muokkasi* suuren mittakaavan kuva-aiheisia litografioita. Näiden varhaisten teosten innoittajana olivat hänen kotiseutunsa Pohjois-Karjala sekä taide, jota hän näki matkoillaan: espanjalaiset luolamaalaukset, perinteiset japanilaiset puuleikkaukset ja länsi-afrikkalainen valo ja kromaattisuus.
Näiden kohtaamisten ja kokeilujen innoittamana hän päätyi mullistamaan suomalaista graafista taidetta sisällyttämällä siihen monumentaalisia ja maalauksellisia elementtejä. Mikkosen teokset liikkuvat abstraktin ja esittävän taiteen rajamailla niin, että oikukkaasti piirrettyjen viivakimppujen verkostoista nousee esiin tunnistettava eläin- tai ihmishahmo tai ruukku, yksi taiteilijan toistuvista teemoista.
Mikkosen taipumus monumentaalisuuteen teki hänestä suositun julkisten tilaustöiden ja tilapäisten julkisten installaatioiden tekijän. Hänen lukuisia julkiseen taideteoksiaan ovat muun muassa seuraavat: Julkiset teokset: Iso tuuli, Helsingin yliopisto, Ruskeasuo (1981); Interregnum I-V: Ars longa, vita brevis, Suomen suurlähetystö, Wien (1984), Syksy, Mikaeli-talo, Mikkeli (1990), Puu, Keravan parantola (1990), Muistiinpanoja, Lahden kaupungin kirjasto (1997), Meren äänet, hotelli Majvik, Kirkkonummi (1997), Meren äänet II, Helsinki (1997), Maan tuuli, Ravintola Eliel, Helsinki (2001), Vuosituhannen muistiinpanot, Skanskan pääkonttori, Helsinki (2002), Hämärän valo, Suomen suurlähetystö, Tukholma (2004), Metsän reunalla, Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry, Helsinki (2004).
Mikkonen sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2003. Parvs-kustantamo tuotti vuonna 2008 sadan kappaleen numeroidun laitoksen, joka sisältää signeeratun originaalivedoksen.
Mikkonen kuoli vuonna 2014.
