Ter Hell syntyi Horst-Günter Hell -nimisenä Nordenissa vuonna 1954. Hänen lempinimensä voisi olla kunnianosoitus hänen isoisälleen, arvostetulle taidemaalari Willy Ter Hellille. Hell opiskeli Berliinin Hochschule der Künstessa (Berliinin taideyliopisto) (1976–1981, Fred Thielerin johdolla) ja alkoi nopeasti käyttää räikeää toiminnallisuutta ja ilmaisumuotoja, joilla hän pyrki erottautumaan aikansa taidesuuntauksista.
Saksan Junge Wilde ja Italian transavantgarde olivat ajan tärkeimmät vaikutteet, joista Ter Hell lainaa löyhästi ja röyhkeästi. Tästä käsitteellisestä aakkostosta, kuten taiteilija itse sanoo, hän loi oman kielensä. Hänen sanavalinnoillaan on tässä konkreettinenkin merkitys, koska kirjoittaminen on keskeinen osa Hellin teoksia. Tästä ensimmäisestä lainauksesta syntyi ironinen ja usein nihilistisenä pidetty maailmankatsomus, joka kehittyi taiteeksi. Jopa taide itsessään, sen määritelmä, merkitys ja tarkoitus, kyseenalaistetaan. Taiteellisesti tämä näkyi äärimmilleen venytettyinä ja vääristyneinä kankaina, vinoina kehyksinä, epätarkoituksenmukaisena materiaalisuutena, toisin sanoen maalaamisen dekonstruktiona.
Myös samaan aikaan syntyneeseen punk-musiikkiin liittyi näitä kokeellisia rikkomuksia, joissa kaaoksesta lopulta syntyy järjestyksen tunne. 1980-luvun punk- ja rap-genreihin kronologisesti ja esteettisesti yhdistetyistä spraymaalatuista iskulauseista ja graffiteista tuli yleisesti hyväksytympiä myös tuon ajan taidemaailmassa. Basquiat/Scharf käytti näitä yleisiä, arkisia ilmaisukeinoja erittäin taitavasti. MOMA PS1 -stipendi tarjosi Hellille mahdollisuuden matkustaa New Yorkiin vuonna 1982 ja kokea tämä alakulttuuri omakohtaisesti.
Vuoteen 1984 asti konteksti ja aiheet näkyivät Hellin työssä jopa liiaksi asti. Muutos tapahtui, kun mustasta, valkoisesta ja punaisesta tuli tärkein kromaattinen kolminaisuus hänen työssään. Lisää muutoksia oli edessä 1990-luvulla, jolloin uudet tavat kuluttaa mediaa olivat jälleen luomassa uudenlaista käsitystä taiteesta kokonaisuutena. Hell ei koskaan pyrkinyt kuvaamaan ympäröivää maailmaa vaan pikemminkin tutkimaan, omaksumaan ja uusintamaan tunnelmia, joissa järjestys ja epäjärjestys hallitsevat ja taistelevat toisiaan vastaan.
Tässä mielessä Hell on edelleen sovussa ympäristönsä kanssa ja löytää tasapainon kriittisen ja inspiroituneen välillä. Yksi esimerkki tästä oli tietokoneiden ja digiteknologian tuleminen, johon hän alkoi kyseenalaistaen vihkiytyä jo vuonna 1995. Koska digitaalinen tieto on nykyisin tärkein tietolähteemme, Hell tutkii edelleen nollien ja ykkösten esteettisiä mahdollisuuksia.
Nyky-yhteiskuntaan kohdistuva kriittinen ajattelutapa johtuu siitä, että Hell katsoo, että hänen velvollisuutensa taiteilijana ja kansalaisena on vastustaa. Kuten hän itse sanoo: ”Taiteellisen työni merkitys on siinä, että yritän löytää paikan, josta käsin voin jotenkin kohdata aivopesun, korruption ja kapitalismin.”
Ter Hell asuu ja työskentelee Berliinissä.
