Titina Maselli syntyi Roomassa vuonna 1924. Hänen uransa jakautuu oikeastaan kahteen maahan: Italiaan, jossa hänet tunnettiin ja häntä kunnioitettiin etenkin taidemaalarina, ja Ranskaan, jossa hän työskenteli arvostettuna näyttämösuunnittelijana.
Taiteellisesti Masellin teokset käsittelivät hänen kotimaansa Italian avantgardeen ja taiteelliseen kehitykseen vaikuttanutta kahta johtavaa suuntausta: futurismia ja poptaidetta. Futurismi ilmeni Masellin teoksissa visuaalisena viehtymyksenä liikkeeseen, dynaamisuuteen ja nopeuteen, joita hän ilmaisi kuvallisina muotoina, vaikutelmina ja asetelmina. Siinä missä ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt sukupolvi oli saanut vaikutteita sotilaallisuuden, moottoreiden ja ajoneuvojen voimasta, Maselli keskittyi paljon enemmän lihaksiin, atleettisuuteen ja antropomorfismiin. Hänen huimaavissa kaupunkimaisemissaan vilisi pyöräilijöitä, nyrkkeilijöitä ja tanssijoita, jotka ilmensivät taiteilijan viehtymystä kaupunkielämän estetiikkaan. Tämä vaihe korostui taiteilijan oleskeltua New Yorkissa.
Masellin yhteys poptaiteeseen näkyi ennen kaikkea värien käytössä ja ihmishahmojen kuvauksessa, joihin vaikuttivat senaikaiset mainoskäytännöt. Kirkkaat värit, jyrkät kromaattiset kontrastit ja paksut tummat ääriviivat häivyttivät hänen urheilijoidensa yksilöllisyyden ja teki heistä idealisoituja symboleja mainonnan tapaan. Vaikka Maselli yhdisteli teoksissaan futurismia ja poptaidetta, hän säilytti kuitenkin riippumattomuutensa. Kuten hänen ihmishahmonsa taitavasti osoittivat, hän oli huolestunut pikemminkin konfliktin kuvaamisesta kuin varsinaisista kohteista.
Maselli kohosi muutamassa vuodessa Italian eliitin joukkoon: hän piti ensimmäisen oman näyttelynsä Galleria L’Obeliscossa vuonna 1948 ja osallistui ensimmäiseen Venetsian biennaaliinsa vuonna 1950. Toinen oma näyttely hänellä oli vuonna 1955 Galleria La Tartarugassa, jonka jälkeen hän palasi myös biennaaliin. Italia oli jälleen kerran kulttuurin johtava keskus, joka houkutteli pääkaupunkiinsa myös kansainvälisiä hahmoja kuten Cy Twomblyn ja Robert Rauschenbergin.
Masellin työ näyttämösuunnittelijana pääsi oikeuksiinsa Ranskassa 1970-luvulla, jolloin hän teki yhteistyötä merkittävien henkilöiden, kuten Bernard Sobelin, Jean Jourdheuilin, Carlo Cecchin, Humbert Camerlon ja Klaus Michael Grüberin kanssa. Masellin lähestymistapa tähän työnsä osa-alueeseen maalausten rinnalla oli teatteritaiteen kannalta ainutlaatuinen visuaalisen ja puhutun sanan välisen suhteen ansiosta. Maselli halusi antaa tekstin kukoistaa ja täyttää kolmiulotteisen tilan. Hän hylkäsi maalauksen litteän vaikutelman ja ryhtyi suunnittelemaan tiloja, jotka sallivat teoksen hengittää hiljaisuuden siivittämänä.
Maselli kuoli vuonna 2005.
