Ulla Rantanen syntyi vuonna 1938 Keiteleellä. Hän opiskeli etenkin taidegrafiikkaa Helsingin kuvataideakatemiassa vuosina 1955–1959. Hän on työskennellyt taiteen professorina vuodesta 2009, mutta on enimmäkseen vetäytynyt taidepiireistä.

Hänen taiteellisella tuotannollaan on kuitenkin edelleen merkitystä Suomessa. Hän on tunnetuin hiili- ja lyijykynäpiirroksistaan sekä metalligrafiikastaan, ja hänen varhaisemmissa teoksissaan on viitteellisiä ihmishahmoja. Myöhemmissä teoksissa hän kuvaa esineitä lähes valokuvamaisen tarkasti poptaidetta mukaellen. 1900-luvun lopun työt ovat abstraktin rajamailla, mutta niistä voi hahmottaa luonnon tunnelman. Niissä on hienovaraisia tai symbolisia viitteitä pohjoisen luonnosta.

Rantasen 2000-luvun töissä on yhteyksiä uuteen maantieteelliseen kulttuurilähteeseen eli Afrikkaan. Hän on asunut useaan otteeseen Keniassa, ja siellä saadut kokemukset heijastuvat hänen myöhempiin teoksiinsa

Julkiset työt ovat osa hänen tuotantoaan, ja niihin kuuluu muun muassa Kuusankosken ja Kajaanin kaupunkien tilaamat suuret seinämaalaukset. Hän on myös tehnyt kuvituksen Frans Emil Sillanpään koottuihin teoksiin (1988–1990).

Hänen panoksensa suomalaiseen nykytaiteeseen on tuottanut hänelle lukuisia palkintoja: pääpalkinto Cagnes-sur-Merin kansainvälisessä maalaustaiteen näyttelyssä (1980), Pro Finlandia -mitali (1985), Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija (1985) ja Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto (1989).

Hänen retrospektiivisiin näyttelyihinsä lukeutuvat erityisesti Helsingin taidehallissa vuonna 1985 järjestetty kattava näyttely ja Kouvolan taidemuseossa vuonna 2018 järjestetty näyttely yli 60 vuoden ajalta.