Vana Xenou syntyi Ateenassa vuonna 1949. Hänellä on laaja akateeminen tausta, joka kattaa erilaisia mutta toisiaan täydentäviä aloja: hän opiskeli maalausta, mosaiikintekoa ja lavastusta Ateenan kuvataiteiden korkeakoulussa vuosina 1968–1973, taideteollisuutta Pariisin École nationale supérieure des Arts Décoratifs -korkeakoulussa vuonna 1973 ja vapaalla kädellä luonnostelua Pariisin École nationale supérieure des Beaux-Arts -taidekorkeakoulussa vuosina 1974–1978 opiskellen samanaikaisesti estetiikkaa ja filosofiaa.
Hänen tilassaan nykytaiteessa on vähemmän kyse maantieteellisestä paikasta kuin ajallisesta asemoinnista. Hän poikkeaa 1900- ja 2000-lukujen tulevaisuusajattelusta ja penkoo menneisyyttä ilmaistakseen itseään taiteellisesti. Kreikkalaisena taiteilijana hellenistinen historia ja myytit muodostavat suuren ja vaikutusvaltaisen osan kulttuuritaustasta ja inspiraatiosta. Hän ratsastaa kuvaannollisten ja kirjaimellisten jättiläisten harteilla – ja kaikki, Gaia, Hades, Axis, Hekate, Narkissos ja Persefone, on ikuistettu pronssiin tai kiveen. Persefonella on erityinen asema Vana Xenoun työssä taiteilijan samastuessa hahmoon. Hän selittää, että ”kaikki kertovat tarinansa taideteosten kautta ja etsivät merkitystä veistoksista. Olen sitoutunut ajatukseen siirtymästä ja nykyhetken määrittelyyn jatkuvassa liikkeessä olevana. Yhteiskuntamme, joka janoaa kyynisyyttä ja turhaa sovinnaisuutta, suhtautuu pakkomielteisesti tulevaisuuteen. ”Tulevaisuus on jo täällä”, kuten Kreikan uskonnon isät sanovat. Tietyt taiteilijat päättävät nyt tulevaisuudesta. En usko siihen ollenkaan! On päinvastoin välttämätöntä pysyä nykyisyydessä ja yhdistää kaksi maailmaa, menneisyys ja tulevaisuus, kuten Persefone, joka elää maan ja pimeyden välissä ja säilyttää tasapainon kelluessaan suljetun huoneensa yläpuolella tarkasti määritetyssä kahdeksankulmiossa, joka edustaa taivasta.”
Hänen panoksensa pelkistäminen pelkiksi representaatioiksi olisi kuitenkin hyvin rajoittavaa. Vana Xenou on sisäistänyt kulttuuriperintönsä ja sen tuttuuden ja ilmaisee sen avulla yksilöllisyyttään ja näkemyksiään taidemaailmasta laajan koulutuksensa välityksellä, jonka hän on hankkinut kulkiessaan kynä kädessä maailman arvostetuimpien museoiden ja kokoelmien läpi.
Edes opettajana Vana Xenou ei kannusta taiteelliseen kilvoitteluun kohti uutuutta ja voiton tavoittelua: ”Vastustan aikamme kyynistä vallankumousta. Dadaistit eivät olleet kyynisiä, he halusivat vain tuhota turhuuden. Nykytaide on usein turhaa, koristeellista, ei edes radikaalia tai protestoivaa, kuten Marcel Duchampin tai Joseph Beuysin teokset olivat.”
Aikakausien ja maailmojen väliin sijoittautunut Vana Xenou on etuoikeutetussa asemassa voidessaan tutkia ajattomia ja yleismaailmallisia aiheita, jotka ovat olleet pakkomielle ihmiskunnalle sen alusta lähtien, eli elämää, kuolemaa ja pyrkimystä ikuiseen uudelleensyntymiseen, joita hän tulkitsee omien kokemustensa ja muistojensa kautta.
Vana Xenou asuu ja työskentelee synnyinkaupungissaan Ateenassa, joka on hänelle inspiraation lähde.
