Vasco Montecchi syntyi Castagneto di Baisossa, Reggio Emiliassa, vuonna 1938. Toisen maailmansodan puhkeaminen vaikutti vuoriston virikkeellisessä maalaismaisemassa lapsuutensa viettäneeseen Montecchiin kouriintuntuvasti. Hän joutui lähtemään kotimaastaan ja päätyi 14-vuotiaana ammatilliseen oppiin Zürichiin, Strasbourgiin, Andorraan ja Bordeaux’hon. Hän oppi kivenhakkaajan, maalarin ja puusepän ammatit, joissa hän saattoi jossain määrin toteuttaa esteettistä puoltaan ja ennen kaikkea tehdä jatkuvasti piirustuksia. Montecchin kansainvälinen kokemus näkyy hänen tyylissään, eikä ollut yllätys, että kuvanveistosta tuli hänelle mieluisin ilmaisukeino.
Matkustaessaan hän näki kaikkialla, miten ihmiskunta alistaa luontoa ja millainen kytevä konflikti siitä syntyi. Hän käytti taiteellisten luomusten aikaansaamiseen orgaanista kieltä. Montecchin käytettävissä olevat materiaalit, kuten terrakotta, hiekkakivi, valkoinen Carraran marmori, Bardiglion marmori, Toscanan hasselpähkinämarmori, Portugalin vaaleanpunainen marmori, Ranskan punainen marmori, pohjoisafrikkalainen kivi ja Turkin breccia-marmori tarjosivat mahdollisuuden kertoa tarinaa niiden fyysisistä ominaisuuksista ja aineellisen voimakkuutensa sublimaatiosta. Materiaalin muuttuessa entistä kestävämmäksi ja sitkeämmäksi Montecchi muovasi ilmavia, kevyitä, elegantteja ja sulavalinjaisia muotoja. Hän tutki ja elvytti taktiilisuutta, tilallisuutta ja kokonaiskuvaa siten, että halutun näkökulman kohde oli olemassa ainoastaan suhteessa kehoon sen omassa tilassa.
Vuonna 1998 Montecchin uralla tapahtui symbolinen käänne. Euroopan parlamentissa Strasbourgissa järjestettiin antologinen näyttely, joka valmisteli hänen veistoksensa Forma liittämistä toimielimen pysyvään kokoelmaan kaksi vuotta myöhemmin.
Vuosi 2014 merkitsi toista tärkeää käännekohtaa: lokakuussa avattiin kuvanveistäjälle omistettu museo hänen kotikylässään Castagneto di Baisossa. Mutta kyse ei ollut tavallisesta museosta. Suunnittelunsa ja ulkotilojensa perusteella sitä voitaisiin kuvailla ”ekomuseoksi”, luonnon keskellä olevaksi kokonaisuudeksi, jossa ympäristöinstallaation pohjana on perinteisistä elementeistä koostuva historiallinen ja taiteellinen perinne. Museossa on monia teoksia vuosilta 1975–2015. Kaikki teokset ovat esillä ulkotiloissa, joissa harjoitetaan myös opetukseen liittyvää tutkimustoimintaa. Siihen osallistuu suoraan paikallisyhteisön instituutioita ja ihmisiä. Museo symboloi kaunista kotiinpaluuta kotikylästään lapsena sodan vuoksi pakenemaan joutuneelle Montecchille.
