Maalari Júlio Pomarin poika Vitor Pomar syntyi Lissabonissa vuonna 1949. Hän opiskeli Porton (1966–1967) ja Lissabonin (1967–1969) kuvataidekorkeakouluissa ja lähti sitten kiertelemään maailmaa. Matkat ruokkivat hänen ymmärrystään taiteellisesta ilmaisusta ja käytännön osaamistaan.
Pidettyään ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Lissabonin Galeria Quadrantessa vuonna 1970 hän muutti Alankomaihin (osittain välttääkseen asepalveluksen), jossa hän asui vuoteen 1985 asti. Siellä hän opiskeli Haagin vapaassa akatemiassa ja Rotterdamin taideakatemiassa, valmistui vuonna 1973 ja opetti sen jälkeen serigrafiaa ensin mainitussa oppilaitoksessa (1973–1974). Alankomaiden kulttuuriministeriön apurahan turvin hänen seuraava kohteensa oli Meksiko (1974), jonka jälkeen hän siirtyi New Yorkiin (1982) ja sitten Amsterdamiin (1982–1985).
Tämä ajanjakso Pomarin uralla oli henkilökohtaisen ja taiteellisen kasvun aikaa. Hän lähestyi maalaamista tutkivalla tavalla omaksuen hyvin ainutlaatuisen kokeellisuutta ja hengellisyyttä (pääasiassa buddhismia ja prosessilleen ominaista meditaatiota) yhdistelevän menetelmän. Taitelija muokkasi ja päivitti lähestymistapaansa siirtyessään vähitellen pois mustavalkoisesta abstraktista ekspressionismista kohti multimediaalista, moniväristä valokuvauksen sisältävää tuotantoa.
Palattuaan kotimaahansa Portugaliin (1985) Pomar piti luovan tauon omistautuakseen institutionaalisille haasteille ja perusti Álvaro de Campos -kulttuuriyhdistyksen, jota hän johti vuosina 1987–1989. Tauon jälkeen hänen taiteellisesta tutkimuksestaan tuli entistäkin kokeellisempaa.
Pomarin urasta kertovat useat merkittävät näyttelyt. Vuonna 1977 hän osallistui Alternativa Zero -näyttelyyn, jonka näkyvyys auttoi häntä saamaan tärkeän maalausnäyttelyn Calouste Gulbenkianin säätiöön vuonna 1980. Vuonna 2003 hän sai EDP-säätiön New Artists Award -palkinnon, jota seurasi elämäntyönäyttely Serralvesin nykytaiteen museossa Portossa. Vuonna 2007 Asa-kustantamo (nykyään Leyan omistama) julkaisi ensimmäisen merkittävän kaksiosaisen retrospektiivin taiteilijan eri teoksista: maalauksista, piirroksista, valokuvista, veistoksista ja videoista. Julkaisu sisälsi lisäksi kolme laajaa Pomarin esseetä, teoreettisen ja filosofisen selvityksen hänen esteettisestä kokemuksestaan, reflektointia ihmisyydestä sekä taiteilijan teksteistä kootun antologian. Calouste Gulbenkianin säätiön Centro de Arte Moderna järjesti vuonna 2011 retrospektiivin, joka oli omistettu yksinomaan Pomarin filmi– ja videoteoksille.
Alla on lista tämän jälkeen järjestetyistä valikoiduista yksityisnäyttelyistä: Unsurpassable/Imbatível, Palácio Anjos, Oeiras (2021); Moral da História, Sismógrafo, Porto (2020); Mind in Cave, Greene’s Tutorial College, Estoril (2017); O Silêncio do Coração, Ar.Co, Lissabon (2017); Spontaneous Fruition, Galeria Pedro Cera, Lissabon (2017) Vítor Pomar. O carro à frente dos bois, Galeria Sete, Coimbra (2016); apparent but nonexistent, Galeria Pedro Cera, Lissabon (2014); Karma Mudra, Guarda (2012); Uma Pátria Assim…, EDP, Museu da Electricidade, Lissabon (2012); Os Atributos do Ar, Galeria Bloco 103, Lissabon (2011); Nada para fazer nem sítio aonde ir, Centro de Arte Moderna, Calouste Gulbenkianin säätiö, Lissabon (2011).
