Vlassis Caniaris syntyi Ateenassa vuonna 1928. Uraauurtava kreikkalaistaiteilija opiskeli aluksi kuvataiteita lääketieteen opintojensa rinnalla vuosina 1946–1950, mutta myöhemmin hänen taiteellinen lahjakkuutensa ja taidetta kohtaan tuntema intohimonsa saivat hänet keskeyttämään lääkärinopintonsa ja aloittamaan päätoimiset taideopinnot Ateenan taideakatemiassa. Vlassis Caniaris ajautui ristiriitoihin Kreikan hallituksen kanssa erityisesti sotilasjuntan hallintokaudella, ja hän olikin tyytyväinen voidessaan tutustua maanosan kulttuuriaarteisiin ja jatkaa opintojaan Roomassa, Pariisissa ja Berliinissä. Kreikan ja kansainvälinen politiikka kuitenkin säilyivät hänen tuotantonsa keskeisenä aiheena, samoin kuin siirtolaisen traaginen hahmo. Vlassis Caniaris eli nimittäin itsekin siirtolaisena monissa Euroopan kaupungeissa ja oli todistamassa toisen maailmansodan jälkeistä maahantuodun työvoiman tarvetta ja toisaalta torjuvaa suhtautumista siirtolaistyövoimaan vuoden 1973 öljykriisin jälkimainingeissa.
Taiteilijana Vlassis Caniaris pyrki paljastamaan poliittisen epäoikeudenmukaisuuden ja kuvaamaan siirtolaisten aseman haavoittuvuutta. Kansallisesta identiteetistä, sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja muuttoliikkeestä tuli 1970-luvulta lähtien taiteilijan tuotannon keskeisiä teemoja. Tourist (1974) on paperimassasta valmistettu hahmo, joka tekee tarpeensa graffitien peittämää seinää vasten. Iskulauseet ja symbolit muistuttavat natsihallinnon aikaisesta miehitetystä Ateenasta. Otsikossa ja asiaan liittyvässä poliittisessa todellisuudessa tutkitaan kauttakulun, toiseuden ja paikaltaan siirtämisen käsitteitä vastakkaisilla tavoilla, jotka korostavat teollistuneissa yhteiskunnissa tapahtuvia väärinkäytöksiä. Vlassis Caniaris vertaa hahmojaan usein todistajiin ja hämärtää toimimisen ja toimimatta jättämisen välistä rajaa traagisina kriisiaikoina. Pakon tai tarpeen sanelemien epävarmojen elämänmuutosten symbolista eli matkalaukusta tuli luonnostaan taiteilijan monipuolisessa tuotannossa toistuva aihe.
Taiteilijan omat kokemukset siirtolaisuudesta vaikuttivat hänen työhönsä matka kerrallaan. Oleskellessaan Roomassa vuosina 1956–1960 Vlassis Caniaris keskittyi kaksiulotteiseen taiteeseen ja tuotti litteämpiä kuvia Giorgio de Chiricon teoksista ja symbolisesta realismista inspiroituneena. Hän teki lyhyen paluun Kreikkaan vuosina 1967–1969, jolloin hän otti julkisen tilan jälleen haltuunsa ilmaistakseen vastustuksensa sotilashallintoa kohtaan, kuten hänen mielikuvia herättävässä teoksessaan Trap (1969), ennen kuin hänen oli jälleen lähdettävä kotimaastaan. Hänen oleskellessaan Pariisissa vuosina 1960–1967 ja 1969–1973 aineellisen hajoamisen teema palautti hänen työnsä takaisin todellisuuden piiriin, ja hän käytti töissään arkisia esineitä, jotka usein kuvattiin vuodattamassa verta tai vuotamassa hänen taideteoksilleen/taideteoksiinsa. Vlassis Caniaris kiinnostui Berliinissä vuosina 1973–1975 enemmän kuvanveistosta ja yhdisti sen tieteellisiin tietoihin ja tilastoihin tutkiakseen globalisaation ja siirtolaiselämään liittyvän todellisuuden välistä yhteyttä. Vlassis Caniarisin Immigrant-sarja (1971–1976) perustui suurelta osin tähän tutkimukseen.
Merkittäviä näyttelyitä: Musée d ’Art Moderne de la Ville de Paris (1970), Moderna Museet, Tukholma (1972), Institute of Contemporary Arts, Lontoo (1976), Atopolis, Mons (2015), Gwangjun biennaali (2014), Venetsian biennaali (2013, 2003, 1988 ja 1964), Henry Moore Institute, Leeds (2012), Thessalonikin biennaali (2011), Gesellschaft für Aktuelle Kunst, Bremen, Saksa (2013), ja Benaki-museo, Ateena (2009).
Vlassis Caniaris kuoli Ateenassa vuonna 2011.
