Walter Nobbe syntyi Malangissa, Indonesiassa, vuonna 1941. Vuonna 1950 hänen perheensä muutti Alankomaihin. Hän opiskeli Koninklijke Academie van Beeldende Kunstenissa (kuninkaallinen kuvataideakatemia) Haagissa ja valmistui vuonna 1964. Yhdessä vuotta myöhemmin valmistuneen Pat Andrean kanssa hän vuokrasi ateljeen, jossa hän kokeili ja loi väsymättä, milloin ei ollut opettamassa (ensin toisella asteella ja myöhemmin, vuosina 1969–1973, Willem de Kooning Academiessa (aiemmin Academie van Beeldende Kunsten, Rotterdamin kuvataideakatemia).
Hänen ensimmäinen näyttelynsä oli vuonna 1966 Galerie 20 van Felix Valkissa Arnhemissa. Nobben työt olivat esillä yhdessä hänen ateljeetoverinsa Pat Andrean teosten kanssa, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä huolimatta siitä, että heidän uransa ja työnsä kulkivat eri suuntiin (tuohon aikaan molempien työskentelyyn vaikutti suuresti heidän opettajansa Co Westerikin taiteellinen työ). Nobbe ja Andrea perustivat yhdessä Peter Blokhuisin kanssa ABN-taideryhmän, joka tuli tunnetuksi nimellä Nieuwe Haagse Realisten.
Vuonna 1971 Nobbe sai Royal Grant for Painting -apurahan ja suunnitteli ensimmäiset lavastuksensa ja puvustuksensa Nederlands Dans Theaterille. Vuonna 1973 käynnistyi pitkä yhteistyö tanssiteatterin kanssa, ensin Cliff Keuterin, Jiří Kyliánin ja myöhemmin Nacho Duaton alaisuudessa. Alankomaiden ulkopuolella hän työskenteli usein Christopher Brucen kanssa eri tanssiryhmille ympäri maailmaa, kuten Rambert Dance Companylle (aiemmin Ballet Rambert), Englannin kansallisbaletille (London Festival Ballet), Cullberg Balletille, Gulbenkianille ja Houston Balletille.
Teknisen osaamisensa puolesta Nobbe suuntasi katseensa menneisyyteen, erityisesti italialaiseen renessanssiin tai flaamilaisiin primitiiveihin, jotta oppisi paremmin hallitsemaan tekniikan, jolla maalasi puulevyille. Hän suosi puulevyjä joustavampien materiaalien, kuten kankaiden ja muiden tekstiilien, sijaan. Temaattisesti häntä kiinnostivat erityisesti lapset. Häntä inspiroivat vierailut veljen luona kehitysvammaisten lasten hoitolaitoksessa. Lasten naiivi optimismi oli Nobbelle neutraali prisma, jonka kautta ympäröivä maailma heijastui.
Nobbe kuoli vuonna 2005.
