Willie Doherty syntyi Derryssä vuonna 1959. Doherty opiskeli valokuvausta Ulsterin yliopistossa Belfastissa vuosina 1978–1981 ja kiinnostui siellä valokuva- ja videotaiteen kyvystä mullistaa välineen dokumentaarinen luonne. Lapsena Doherty todisti silmännäkijänä Derryn verisunnuntain tapahtumia ja on taiteilijana pyrkinyt arkistoimaan Pohjois-Irlannin levottomuuksiin liittyvää alati muokkautuvaa kollektiivista muistia.
Varhaisissa teoksissaan Doherty yhdisteli kuvaa ja tekstiä (sanoja tai lauseita) korostaakseen merkityksen nopeita muutoksia ja sitä, kuinka eri tietolähteet voivat valaista, vahvistaa, hämärtää, kiistää tai kieltää toisensa. Doherty haastaa muistin todenpitävyyden ristiriitaisten mielleyhtymien kautta. Viime aikoina hänen työssään pohditaan, onko historia koskaan saavuttanut mitään, onko mitään opittu ja säilytetty siten, että nykyisestä tai tulevaisuudesta tiedotetaan merkittävästi. Kivun ja kärsimyksen historiallisen vaikutuksen kyseenalaistaminen on sekä pelottavaa että oleellista taiteellista tutkimusta.
Hänen lähestymistapansa korostuu entisestään esteettisissä videodokumenteissa, joiden kertojanääni tekee katsojan tietoiseksi muistamisen monimutkaisuudesta. Näyttämöllepano on itse taideteoksen substantiaalinen osa ja siinä lainataan film noirin elämyksiä välittämään ahdistuneisuutta tai klaustrofobisia tunteita. Viime aikoina tämä synkän murhenäytelmän vaikutelma on saatu aikaan taustaäänimonologien avulla (taiteilijan itse kirjoittamien mutta ammattilaisten esittämien).
Käytetystä välineestä riippumatta Doherty kyseenalaistaa (joskus jopa kirjaimellisesti) ihmisen kykyä muistaa ja kollektiivisen muistin luotettavuutta erityisesti sosiaalipoliittisessa kontekstissa. Objektiivisuus ja totuus kyseenalaistetaan vastustuksella, absurdiudella ja satunnaisuudessa, kaikki tehokkaasti päällekkäistettyinä. Kaikki ei kuitenkaan ole synkkää. Doherty herättää taiteellaan vuoropuhelua ja sen kautta muistelua. Tämä on ehkä subjektiivista, mutta toivottavasti sillä on parantava vaikutus.
Viimeaikaisia näyttelyitä ovat muun muassa Where/Dove, Fondazione Modena Arti Visive, Modena, Italia (2020), ENDLESS, Kerlin Gallery, Online Viewing Room (2020), Shaping Ireland: Landscapes in Irish Art, National Gallery of Ireland, Dublin (2019), An American City, FRONT International, Cleveland Triennial for Contemporary Art (2018), Truth: 24 frames per second, Dallas Museum of Art (2017), Remains, Art Sonje, Seoul (2017), Remains, Irish Museum of Modern Art, Dublin (2016), Again and Again, CAM – Fundação Gulbenkian, Lissabon (2015) ja UNSEEN, Museum De Pont, Tilburg (2014) sekä dOCUMENTA (13), Kassel, Saksa (2012).
Hän on myös ollut kahdesti Turner-palkintoehdokkaana, hän piti näyttelyn Art Baselissa (2013), kansainvälisen retrospektiivin Kunstvereinissa Hampurissa ja Münchenin Lenbachhausissa (2007) ja edusti Pohjois-Irlantia 52. Venetsian biennaalissa (2007).
Hänen työnsä ytimenä alusta saakka ollut Derry on edelleen hänen asuin- ja työskentelypaikkansa.
