Włodzimierz Pawlak syntyi Korytówissa vuonna 1957. Pawlak opiskeli ensin teknillisessä toisen asteen oppilaitoksessa vuosina 1972–1978 ja osallistui sen jälkeen Varsovan kuvataideakatemian maalaustaiteen tiedekunnan kursseille kuunteluoppilaana vuosina 1979–1980. Seuraavien viiden vuoden ajan hän opiskeli kuvataideakatemiassa eri ateljeissa myös virallisesti ennen valmistumistaan vuonna 1985. Valmistumistaan seuraavana vuonna taiteilija ryhtyi saman tien työskentelemään opettajana akatemian teollisen muotoilun laitoksella.
Pawlak liittyi Gruppa-kollektiiviin vuonna 1982 ollessaan vielä opiskelija, ja hän myös osallistui suurimpaan osaan kollektiivin järjestämistä näyttelyistä. Vuonna 1984 hän ryhtyi julkaisemaan Gruppan Oj dobrze już -lehteä, joka sisälsi muun muassa runoja ja manifesteja. Tämän henkisen stimulaation ja kasvun myötä Pawlak alettiin tuntea sotatilan yhteiskunnalliset ja poliittiset sotkut tiedostavana taiteilijana, joka esitti vertauskuvallista kritiikkiä sekä välittömästä että ei-välittömästä ympäristöstään.
Pawlakilta 1980-luvun loppupuolella ilmestynyt sarja maalauksia – Nie mówię, nie widzę, nie słyszę (”En puhu, en näe, en kuule”), Skąd przychodzimy, kim jesteśmy, dokąd idziemy (”Mistä tulemme, keitä olemme, minne olemme menossa”) ja Łamanie szklanych rurek (”Lasiputkia rikkomassa”) – havainnollisti alun perin taideteosten siirtämisessä ja säilytyksessä käytettyä menetelmää, jossa sommitelma peitetään maalikerroksella. Pawlak muokkasi tätä esittämismuotoa merkittävästi sarjassa Didactic Tables (1987–1988), jossa hän käytti ideogrammeista, kaavioista, kartoista, tiedon ja kulttuurin symboleista ja tunnistettavista esineistä koostuvia graafisia ruudukoita.
Heti tämän vaiheen jälkeen Pawlakin uralla alkoi kausi, jonka aikana hän loi muodoltaan samanlaisia, pääosin abstrakteja sommitelmia. Samaan aikaan hän ryhtyi luomaan kollaasitekniikalla asetelmia käytetyistä maalituubeista, rikkoutuneista lyijykynäistä, pääsylipuista, seteleistä, tulitikkuaskeista, postikorteista ja muista sekalaisista esineistä.
Varhaisella 1990-luvulla taitelijalta ilmestyi sarja saman värin eri sävyillä maalattuja teoksia, joissa keskitytään nimenomaan väreihin. Sarjan ensimmäisessä osassa värinä oli valkoinen (väri, joka toimi kimmokkeena myös prosessin muille vaiheille), ja myöhemmin hän laajensi sarjaa muihin väreihin. Tällä vuosikymmenellä Pawlakia puhuttelivat yhä enemmän puolalaisten ja venäläisten konstruktivistien, kuten Katarzyna Kobron, Władysław Strzemińskin ja Kazimierz Malewiczin, taide ja teoria.
Vuonna 1990 taiteilija voitti Grand Prix -palkinnon Cagnes-sur-Merin kansainvälisillä maalausfestivaaleilla.
Pawlak asuu ja työskentelee Korytówissa ja Varsovassa.
