Zofia Kulik syntyi Wrocławissa vuonna 1947. Hän opiskeli Varsovan kuvataideakatemiassa, missä hänelle kehittyi hyvin henkilökohtainen valokuvaustyyli. Vuosina 1971–1987 Kulik työskenteli yhdessä Przemysław Kwiekin kanssa nimikkeellä KwieKulik.
Heidän yhteistuotantonsa koostui elo- ja valokuvamaisista teoksista, joihin on vaikuttanut puolalaisen arkkitehdin Oskar Hansenin kehittämä ”avoimen muodon” käsite. Toisessa teossarjassaan Activities with Dobromierz (1972–1974) pari kuvasi yksityiselämäänsä teosten päähenkilönä toimineen poikansa kautta, minkä avulla luotiin vastakohta Puolassa tuolloin vallinneelle totalitaariselle hallinnolle. Sarjassa nostetaan esille Itä-Euroopan feministiliikkeitä, ja siinä yksityiselämän piiriä ei kuvata vankilana vaan ilmaisun ja luomisen tilana, joka siten tarjoaa puitteet kommunistiseen hallintoon kohdistuvan vastarinnan toteuttamiselle. Tämä sanoma sekä pariskunnan vuosien mittaan toteuttamat erilaiset hankkeet aiheuttivat heille vaikeuksia, ja vuonna 1975 heitä kiellettiin poliittisten näkemystensä vuoksi lähtemästä Puolasta.
Vuonna 1987 Kulik ryhtyi työskentelemään yksin valokuvien parissa. Tuotanto keskittyi mustavalkoisiin geometrisiin kuvioihin, joissa on havaittavissa itämaisia vaikutteita. Kulikin suosima selkeän keskipisteen määrittämä sommittelu, symmetria, järjestys, kerrannaisuus ja figuratiivinen koristeellisuus sekä hänen työssään toteuttama kaleidoskooppimainen prosessi näkyvät erityisesti taiteilijan monissa luonnollisen kokoisissa omakuvissa, joissa hän on pukeutunut vaatteisiin, jotka on valmistettu sadoista pienistä ihmiskehoa esittävistä valokuvista (Gorgeousness of the Self, 1997). Kulik on jatkanut feminismin tarkastelua sen oikeissa mittasuhteissa tähän päivään saakka. Vuodesta 2008 lähtien taiteilija on keskittynyt aiempaan tuotantoonsa ja KwieKulikin luomaan teoskokoelmaan.
Kulikin merkittävimmistä näyttelyistä voidaan mainita erityisesti seuraavat: Düsseldorfin Free International University -yliopistossa pidetty näyttely (1981), Wizualne idiomy socwiecza, Mała Galeria ZPAF, Varsova (1989), Wanderlieder, Stedelijk-museo, Amsterdam (1991), Frontiera 1/92, Bolzano (1992), Europa, Europa, Bonn (1994), Kwangju Biennale, Etelä-Korea (1995), 47:s Venetsian biennaali (1997), Od Syberii do Cyberii, Puola (1998), L’Autre Moitie de l’Europe, Galerie Nationale du Jeu de Paume, Pariisi (2000), Autoportrety i Ogród, Galeria Le Guern, Varsova (2004) sekä Od Syberii do Cyberii, Zachęta Narodowa Galeria Sztuki, Varsova (2004).
