Estonia

Pavlos Dionyssopoulosin taide on täynnä viittauksia muinaiseen kreikkalaiseen filosofiaan, ja elämän tavoin hänen teoksensa ovat jatkuvassa liikkeessä. Valmistuttuaan Ateenan kuvataideakatemiasta vuonna 1953, Dionyssopoulos matkusti Pariisiin saatuaan stipendin Académie de la Grande Chaumière -taidekouluun. Matka avarsi hänen taiteellista horisonttiaan. Palattuaan Ateenaan Dionyssopoulos työskenteli mainosmaailmassa ja teatterin parissa, kunnes palasi Pariisiin vuonna 1958 Kreikan valtion myöntämällä kolmivuotisella stipendillä. Pariisiin asettauduttuaan nuori taiteilija tutustui Pierre Restanyyn ja muihin uusrealisteihin, jotka auttoivat häntä tunnistamaan halpojen ja arkisten materiaalien taiteellisen potentiaalin. Dionyssopouloksen välineiksi valikoituivat paperi, lentolehtiset, julisteet ja mainoslehtiset, joita hän leikkasi ja repi ohuiksi suikaleiksi. Massaviestintää massatuotettujen ja massatuotantoa edistävien tuotteiden välityksellä. Dionyssopouloksen teoksissa mainosten kulutushyödykkeet muuntautuivat lopulta pyörteen lailla spiraalimaisiksi paidoiksi, solmioiksi ja sukiksi. Ehkä nähtävissä oli varoitusmerkkejä tulevasta näkökulman muutoksesta? Dionyssopouloksen rakkaus paperitaiteeseen näkyy hänen 28 eurooppalaista lippua käsittävässä teossarjassaan hienovaraisella mutta merkityksellisellä tavalla. Jokainen lippu on kuvattu konfettimaisten paperisuikaleiden suodattimen läpi, mikä tekee kunkin lipun tunnistamisesta lähes mahdotonta (sama kuvio toistuu jokaisessa 28 teoksessa). Tällä tavoin taiteilija haastaa kansalliset symbolit yhtenäistämälle ne. Jokainen lippu on ainutkertainen ja samalla alisteinen yhteiselle järjestelmälle. Teossarja syntyi hetkellä, jolloin Dionyssopoulos halusi kyseenalaistaa ylenpalttisen kuluttamisen, joka kerran johdatti hänet koko prosessin äärelle häntä itseään ja meitä kaikkia kiehtovilla symboleilla ja materiaaleilla.