Astratto

Giulio Turcato oli sodan jälkeisen italialaisen abstraktismin suuria nimiä, mutta häntä on vaikea liittää kiinteästi mihinkään aikansa merkittävistä suuntauksista. Saatuaan taideopintonsa päätökseen Venetsiassa hän asui hetken aikaa Palermossa ja Milanossa ennen kuin asettui sijoilleen Roomaan vuoden 1943 tietämillä. Pääkaupungissa hän hakeutui vakiintuneisiin kulttuuripiireihin ja verkostoitui samanhenkisten, tulevaisuuteen katsovien taiteilijoiden kanssa. Tuolloin kulttuuria ei voinut erottaa politiikasta. Italialaisen vastarintaliikkeen riveissä taistellut Turcato halusi kietoa taiteensa ja poliittisen katsantokantansa entistä tiukemmin yhteen. Tätä silmällä pitäen hän allekirjoitti vuonna 1947 formalistisen manifestin ja perusti Forma 1 -taiteilijaryhmän. Vuonna 1952 hän liittyi Gruppo degli Otto -ryhmään niin ikään parlamentin kokoelmassa esillä olevan Emilio Vedovan rinnalla. Turcaton teoreettinen joustamattomuus loi kuitenkin nopeasti jännitteitä ryhmien sisällä ja poliittisessa puolueissa, joihin ne liittyivät. Astratto edustaa erinomaisesti italialaista 1970–1980-lukujen maalaustaidetta. Futurismin raivokkaasta luonteesta ja myöhemmin abstraktiksi ekspressionismista erkaantunut Turcato rauhoitti ilmaisuaan vähitellen. Hän pehmensi viivaansa ja värejään, ja hänen teoksistaan tuli ainutlaatuisen pohdiskelevia aikalaistensa joukossa. Vivahteikkaat värit ja graafinen tasapainoisuus korostavat teoksessa Turcaton tyylin ominaispiirteitä.