Bianco e Nero

Emilio Vedova oli taiteilijana hyvin tietoinen itsensä ja oman sukupolvensa aikaan saamasta taiteen esteettisestä murroksesta. Ainoastaan satunnaisilla iltakursseilla taidetta opiskellut Vedova oli enimmäkseen itseoppinut. Toisen maailmansodan aikana Vedova kanavoi näkemyksensä taiteeseen. Vuonna 1943 hän liittyi antifasistiseen Corrente-ryhmään, jonka jäsenet olivat vastaanottavaisia venetsialaistaiteilijan tuotannon kumouksellisille tavoitteille. Siitä lähtien suurin osa Vedovan sidonnaisuuksista oli luonteeltaan taiteellisia. Hän esimerkiksi allekirjoitti Oltre Guernica -julistuksen vuonna 1946 tukeakseen ekspressiivistä abstraktiota, ja sitä seuraavana vuonna hän perusti Fronte Nuovo delle Arti -ryhmän. Vuonna 1956 hän jatkoi rajojen ravistelua liittymällä Gruppo degli Ottoon ja osallistumalla ryhmän kanssa Venetsian biennaaliin. Näyttelyä pidetään yleisesti vaikutusvaltainen Arte Informale -liikkeen syntyhetkenä. Bianco e nero osoittaa Vedovan taiteen abstraktisuutta keinona viestiä poliittisista näkökohdista ja tavoitteista. Sommittelu on ristiriitaista, kulmikasta, terävää ja – teoksen nimen mukaisesti – kontrastien täyteistä. Se kuvastaa murroskohtaa ja muutosten tarpeellisuutta, jotta korjauskelvoton jännite ei vain kasvaisi kasvamistaan.