Nadar

Fabrizio Clerici on yksityiskohtien mestari, jonka taiteessa näkyvät hänen ammatilliset taitonsa ja kiinnostuksenkohteensa. Clerici valmistui arkkitehdiksi vuonna 1937. Hän oli erittäin taitava piirtäjä eikä koskaan joustanut tarkkuudestaan, pikemminkin päinvastoin. Renessanssin ja barokin suuret mestarit ja monumentit vaikuttivat merkittävästi Clericiin ja innoittivat häntä, minkä vuoksi hänen teoksensa jatkuvasti kumartavat näiden aikakausien suuntaan joko temaattisesti tai tyylillisesti. Taiteilijan arkkitehtoniset taipumukset veivät hänet teatterin maailmaan lavastajaksi (1947). Teatteri-, ooppera- ja balettiproduktioiden parissa työskennellessään Clerici pääsi todella loistamaan. Clericin kiinnostus renessanssia kohtaan on mahdollinen selitys Euroopan parlamentin nykytaiteen kokoelmaan kuuluvan teoksen aihepiirille. Nadar kuvaa nimensä mukaisesti Félix Nadaria (1820–1910, oikealta nimeltään Gaspard-Félix Tournachon) 1820–1910), Nadar oli tunnettu ja arvostettu valokuvaaja, pilapiirtäjä, toimittaja, romaanikirjailija, kuumailmapalloilija ja yleisötapahtumissa käytettävien mellakka-aitojen keksijä. Ranskalainen pärjäsi suvereenisti kaikilla näillä osa-alueilla ja saavutti monia asioita, joita oli pidetty mahdottomina. Tässä mielessä hän vastaa Clericin ihannetta modernista renessanssimiehestä. Clericin teos onnistuu välittämään Nadarin monipuolisuuden esittämällä hänet kolmessa eri asennossa ja mielentilassa.